Virkapuvun monet vaiheet ja merkitykset
Poliisin virkapuku on ns. siviilivirkapuku, ja muiden siviilivirkapukujen tapaan sen juuret juontavat sotilasunivormuun. Virkapuvun tunnusmerkeiksi on usein määritelty yhdenmukaisuus, pukujen viralliseen sääntelyyn perustuva muuntelemattomuus ja suhteellinen pysyvyys. Virkapuvun tehtävät ovat monet: tunnistettavuus ja erottautuminen, oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvän erikoisaseman esilletuominen ja kurinalaisuuden ja yhteishengen luominen puvun käyttäjiin.
Järjestysvallan hallinnollinen rakenne vaikuttaa sen edustajien kantamiin pukuihin: valtiollisesti keskitetty järjestysvalta tuottaa todennäköisemmin yhdenmukaisen virkapukukulttuurin kuin paikallisesti hajautettu, jonka vallitessa rinnakkaisten virkapukukäytäntöjen olemassaolo on mahdollista. Suomessa järjestyksenpito oli lähes 1900-luvun alkuun asti jakautunut kahtia: maaseudulla, missä suurin osa väestöstä asui, järjestysvalta oli osa valtionhallintoa, harvoissa ja vähäväkisissä kaupungeissa taas osa kaupunginhallintoa.
Väestön säädynmukaista pukeutumista säädeltiin Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulta lähtien, ja vuonna 1776 annettiin ensimmäiset määräykset, jotka koskivat erityisesti suomalaisten virkamiesten pukeutumista. 1800-luvulla yleinen siviilivirkapukukulttuuri Suomessa kehittyi vastaamaan sääty-yhteiskunnan monitasoista hierarkiaa ja virkamiesten puvut saivat entistä ylellisempiä ja yksityiskohdiltaan tarkasti säädeltyjä piirteitä.
Poliisitoimen valtiollistaminen 1900-luvun alussa johti vähitellen poliisin virkapuvun yhdenmukaistumiseen koko maassa. Itsenäistymisen myötä sääty-yhteiskunnan hierarkiaan kuuluneet näyttävät ja kalliit vaatekappaleet vaihtuivat suhteellisen yksinkertaisiksi virkapuvuiksi, jotka sopivat paremmin demokraattiseen ja tasa-arvoa tavoittelevaan yhteiskuntaan.
Suomalaisen poliisin virkapukujen yhdenmukaistuminen näkyi jo 1800-luvun jälkipuolella kaupunkipoliisien pukujen lisääntyvänä sotilaallisuutena. Tämä suuntaus jatkui toiseen maailmansotaan saakka, 1950-luvulta lähtien virkapuvun muutos kulki siviilimäisempään suuntaan. Toinen pitkäaikainen trendi on ollut käytännöllisyyden korostaminen. Aiemmin se usein tarkoitti virallisiin säädöksiin tehtyjä poikkeuksia ja erikoislupia, mutta kehitys eteni hitaasti kohti käytännöllisyyden nostamista keskeiseksi ohjenuoraksi uusien virkapukujen suunnittelussa 1900-luvun lopulla.
Siihen, minkälaiseksi virkapuku kunakin aikana muotoutuu, vaikuttavat myös monet muut tekijät kuin virkapuvussa hoidettavat tehtävät. Vallanpitäjien poliittiset tavoitteet, yhteiskunnan yleinen kehitys ja vallitsevat arvot, taloudelliset resurssit, pukeutumismuodin muutokset, teknologian kehitys ja jopa kansainvälisen politiikan suhdanteet vaikuttavat kaikki siihen minkälaisia virkapukujen halutaan olevan tai minkälaisia ne toisaalta voivat olla. Kaikki nämä tekijät ovat näkyneet myös suomalaisen poliisin virkapuvun kehityksessä halki vuosikymmenten.