Hännystakki oli 1800-luvun alkupuolella siviilivirkapukujen perusvaate. Sitä käyttivät myös läänien virkamiehet kuten kruununvoudit ja nimismiehet. Puolessavälissä 1800-lukua hännystakki alkoi väistyä virkapuvuissa pitkän takin eli sortuutin tieltä, mutta juhlakäytössä se pysyi vielä tämän jälkeenkin. Kuva: Museokuva Matti Huuhka.

Kaupunkipoliisin venäläismalliseen virkapukuun m1903 kuului pitkä tummanvihreä virkatakki, jossa oli piilonapitus ja kangasvyö. Hihankäänteiden ja kauluksen saumareunukset olivat oranssit, samaten olkalaattojen reunukset ja nyörit. Puku sai kansan suussa nimen "Bobrikoffin puku" venäläistämistoimia Suomessa johtaneen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin mukaan.

Vaalean kesätakin käyttö osana poliisin virkapukua alkoi jo 1800-luvulla. Maalaispoliisin virkapukuun m1900 ja kaupunkipoliisin pukuun m1903 kuului valkoinen kesätakki, jossa oli kaksi nappiriviä ja oransseilla nyöreillä varustetut olkalaatat. Perttelin poliisikonstaapeli Olenius 1900-luvun alussa.

Vuonna 1906 otettiin kaupunkipoliisin käyttöön aiempaa länsimaisempaa tyyliä oleva virkapuku, johon kuului polven alapuolelle ulottuva pitkä takki eli sortuutti. Virkapuvun väri oli virallisesti tummansininen, käytännössä puvut olivat hyvin tummia. Sortuuttia käyttivät etenkin tavalliset konstaapelit, joiden takkien kauluksissa molemmin puolin oli henkilökohtainen järjestysnumero.

Kaupunkipoliisin virkapukuun m1906 kuului sortuutin lisäksi lyhyt asetakki, jota käyttivät ennen kaikkea poliisipäällystö ja ratsupoliisit. Puvulle tyypillinen päähine oli kaski-kypärä, jonka päällä oli metallinen nuppi. Ratsukomisarion asetakki esillä Poliisimuseon perusnäyttelyssä vuonna 2012. Kuva: Museokuva Matti Huuhka.